Älypuhelimeni, suosikki-inhokkini
Jos minun pitäisi valita, hukkaisin mieluummin lompakkoni kuin puhelimeni. Valinta olisi päivänselvä. Tietysti lompakossani saattaa olla parinkympin seteli ja läjä kortteja, mutta ne saa periaatteessa korvattua, kun taas puhelimeni kuvia, yhteystietoja ja muistiinpanoja ei.
Vuonna 2014 Bank of America julkaisi raportin otsikolla Trends in Consumer Mobility. Sen mukaan amerikkalaisista kuluttajista miltei joka toinen myönsi, ettei pärjäisi päivääkään ilman älypuhelintaan, ja moni piti laitettaan tärkeämpänä päivittäishyödykkeenä kuin esimerkiksi kahvia tai televisiota. Varmemmaksi vakuudeksi hulppeat 91 prosenttia luokitteli matkapuhelimensa erittäin tärkeäksi, itse asiassa yhtä tärkeäksi kuin autonsa tai deodoranttinsa! En siis selvästi ole ainoa.
En todellakaan usko, että selviäisin järjettömän ylikuormitetusta elämästäni ilman puhelintani, eikä perheenikään toimisi ilman sitä. Työni lisäksi käytän sitä myös yhteydenpitoon poikieni koulujen ja heidän soitonopettajiensa kanssa, ostoslistojen tekemiseen, lasten urheiluharrastusten organisointiin, vitamiinien ja kirjojen tilaamiseen netistä, erilaisten ammattilaisten hakemiseen ja varaamiseen, tehtävälistojen hallinnoimiseen, kokous- ja tapaamismuistiinpanojen tekemiseen, lääkäriaikojen organisointiin ja yhteydenpitoon – lista on loputon.
Onko puhelimen käyttömme (perheen hallinnan ja tuottavuuden nimissä) kuitenkin valheellista ajansäästöä? Itse asiassa, heikentääkö keskittymisemme laitteeseen sen perhe-elämän laatua, jonka ylläpitoon uhraamme niin paljon aikaa ja energiaa?
Ehkä meidän pitäisi kysyä sitä lapsiltamme. Vaikka suurin osa lapsista on ottanut digitaalisen maailman omakseen, kuinkahan moni heistä toivoisi, että heidän vanhempansa eivät olisi tehneet samoin? Moniko haluaisi sisimmässään, että heidän vanhempansa vain sammuttaisivat vekottimensa ja antaisivat heille jakamattoman huomionsa?
Vaikka käytän puhelintani lähinnä silloin, kun lapset ovat koulussa tai kun istun urheilukenttien laidalla tai lääkärien odotushuoneissa, en kuitenkaan pysty jättämään sitä täysin rauhaan viettäessäni aikaa lasteni kanssa. En ole äitinä täydellinen vaan hyvinkin todellinen, ja usein tuntuu siltä että minulla on yhtä aikaa liiankin monta rautaa tulessa!
Yritän siis parhaani mukaan välttää puhelimen näpräilyä ja turhiin puheluihin vastaamista, jotta voin keskittyä täysin lapsiini, kun olen heidän kanssaan. Noinkohan he tekevät samoin ja keskittyvät täysin minuun? Lieneekö pelkkää toiveajattelua?
Ensi kertaan!
Alex
{"metadata":{"id":"dd8f075d-858a-4480-9e3c-497f5b9cba1c","version":"1.0","ep":"ta","lang":"fi-fi","original-url":"https://blogs.mcafee.com/consumer/family-safety/my-smartphone-my-favourite-double-edged-sword/","author":"Cybermum Australia","author-page":"https://blogs.mcafee.com/author/cybermum-australia/","category":"Family Safety;Mobile Security","draft":"true","authordetail":"Alex Merton-McCann McAfee’s Cybermum in Australia, Alex, is a mother of four boys aged 9 to 16, who juggles family, work, home life, sporting commitments, hobbies and her children’s ever growing social lives (on and offline). Like many Australian parents, Alex has concerns about the safety of her children, who are growing up in an increasingly online world. Alex’s blogs will be about internet safety issues and sharing her own experiences, insights and lessons to help keep kids and families safe online.","feedimageurl":"https://securingtomorrow.mcafee.com/wp-content/uploads/my-smartphone-my-favourite-double-edged-sword.jpg"}}
The post Älypuhelimeni, suosikki-inhokkini appeared first on McAfee Blogs.
Read more: Älypuhelimeni, suosikki-inhokkini