Olisiko aika kertoa lapsille digitaalisista petoksista?
Näin kauan sitten elokuvan, jossa sankari saapui koettelemusten jälkeen takaisin kotiin ja joutui toteamaan, että hänen poissa ollessaan huijari oli ottanut hänen paikkansa. Huijari oli ottanut käyttöönsä sankarin nimen ja aseman ja vallannut jopa hänen liiketoimensakin. Sankarilla oli täysi työ todistaa henkilöllisyytensä ja näyttää maailmalle, kuinka hänen kaksoisolentonsa oli onnistunut petoksessa.
Petos määritellään sanakirjassa rikokseksi, jossa toiselta otetaan jotakin arvokasta vilpillisin keinoin.
Kyseessä on siis toisen henkilökohtaisten tietojen, allekirjoituksen tai virallisten dokumenttien varastaminen väärin perustein tai tekeytyminen muulla tavoin toiseksi henkilökohtaisen hyödyn tavoittelemiseksi.
Olet ehkä kuullut yleisestä huijauksesta, jossa joku lupaa toiselle hyvän työpaikan sievoista summaa vastaan ja rahat saatuaan katoaa? Siinäkin on kyse petoksesta.
Oletko koskaan miettinyt, mitä ihmisen identiteetin todistaminen verkossa vaatii? Kysymys on kiinnostava, ja sen pohtiminen on tärkeää digitaalisten petosten ymmärtämisen ja ehkäisemisen kannalta.
Otetaan esimerkiksi kuka tahansa, vaikkapa minä. Mitä todisteita tarvitsen todistaakseni verkossa, että todella olen, kuka väitän olevani? Yleensä seuraavat tiedot riittävät:
- syntymäaika
- matkapuhelinnumero
- äidin tyttönimi
- osoite
- pankkitilin numero
- luotto- tai pankkikortin numero.
Oikeastaan hyvin vähän tietoja. Kun soitan pankkini asiakaspalveluun, minulta kysytään yleensä nimi, puhelinnumero, syntymäaika ja luotto- ja pankkikortin numerot ennen kuin voin jatkaa asiointia. Jos ostan puhelimitse lentolippua, minun on annettava luottokorttini tiedot. Sama pätee muihin verkkokauppatapahtumiin.
Mitä huijari siis tarvitsee voidakseen tekeytyä sinuksi? Nimesi, syntymäaikasi ja korttisi tiedot – siinä kaikki!
Osaan jo arvata vastauksesi. ”Miksi kertoisin niin tärkeitä tietoja kenellekään? Lapsillani ei ole omia luottokortteja. Mikä hätä tässä muka on?”
Olet varmasti varovainen, ja lapsesikin voivat hyvin olla vastuullisia verkonkäyttäjiä. Verkkorikolliset ovat kuitenkin ovelia. He tietävät, kuinka ihmiset ja varsinkin lapset saadaan houkuteltua paljastamaan henkilökohtaisia tietojaan epäilyksiä herättämättä.
Nuoret vastailevat mielellään verkossa ihmissuhdekyselyihin tai persoonallisuustesteihin, joilla on sellaisia otsikkoja kuin ”Mitä syntymäpäiväsi kertoo sinusta?”, ”Määritä ihannekumppanisi tyyppi” tai ”Selvitä, mitä teet 20 vuoden kuluttua”. Ehkä pidät niistä itsekin?
Tällaiset tuntemattomien tahojen laatimat kyselyt keräävät salaa runsaasti tietoa. Jos käyttäjä esimerkiksi haluaa saada selville ihannekumppaninsa, hänen on annettava nimensä, ikänsä ja horoskooppimerkkinsä. Näin sivusto saa haltuunsa kolme tärkeää tietoa, joita se voi väärinkäyttää tai myydä edelleen. Muissa kyselyissä voidaan tiedustella muun muassa syntymäaikaa, kansallisuutta ja vanhempien nimiä.
Lapset pelaavat myös usein verkkopelejä tai lataavat sisältöjä ilmaispalveluista. Vaikka tällaisten sivustojen peruspalvelu onkin maksuton, käyttäjälle näytetään usein ponnahdusikkunoita, joissa tarjotaan lisäsisältöjä houkuttelevan edulliseen hintaan. Lapsilla voi olla lupa käyttää vanhempiensa luottokorttia, tai he pyytävät vanhempaansa näppäilemään tiedot sivulle itse. Usein käy niin, että sekä aikuiset että lapset unohtavat perehtyä sivustoon ja maksuyhdyskäytävään sen tarkemmin. Jotkin maksuttomat sivustot vaativat lisäksi, että käyttäjät tallentavat korttitietonsa palveluun.
Helppoa, eikö olekin? Nykypäivän identiteettivarkaat käyttävät erittäin hienostuneita keinoja uhriensa houkuttelemiseksi ansaan. Heidän verkkosivustonsa, mainoksensa ja ponnahdusikkunansa näyttävät täysin uskottavilta, ja heidän ohjelmistojensa sisältämät haittaohjelmat pystyvät jymäyttämään jopa laitteen palomuureja.
Mietit ehkä: ”Hyvä on, mutta miten verkkorikolliset sitten voivat hyödyntää näitä tietoja?”
Identiteetin menetys verkossa voi johtaa vakaviin seurauksiin. Verkkorikolliset voivat käyttää verkosta kerättyjä tietoja uuden identiteetin luomiseen. Luottokorttitietoja voidaan väärinkäyttää, mikä voi aiheuttaa taloudellisia menetyksiä. Huijarit voivat myös avata uhrinsa tiedoilla käyttäjätilejä ja käyttää niitä vahingollisiin tarkoituksiin tai hakea uhrinsa nimissä jopa avustuksia tai työpaikkoja. Tällä voi olla uhrin kannalta haitallisia vaikutuksia.
Vanhemmat voivat opettaa lapsiaan tunnistamaan mahdolliset digitaaliset ansat:
- verkon persoonallisuus- ja ihmissuhdetestit, joissa kysytään paljon henkilökohtaisia tietoja
- ponnahdusikkunat ja sähköpostiviestit, joissa ilmoitetaan arvontavoitoista
- luottokorttiveloitusten äkillinen lisääntyminen
- tuntemattomilta saapuvien sähköpostiviestien ja verkkoyhteisöjulkaisujen äkillinen lisääntyminen.
Vanhemmat voivat myös kertoa lapsilleen, kuinka nämä voivat huolehtia omasta verkkoturvallisuudestaan (vanhemman valvonnassa):
- Pitäytyminen tutussa ja turvallisessa. Lasten on parasta rajoittaa verkkoselailunsa luotettuihin sivustoihin ja välttää riskialttiita seikkailuja tuntemattomilla vesillä.
- Ei tietoja tuntemattomille. Varo sivustoja ja kauppiaita, jotka pyytävät tarpeettomia henkilökohtaisia tietoja. On paras perehtyä kysyjän taustoihin ennen tietojen paljastamista.
- Ei ilmaisia lounaita. Oletko voittanut verkkoarvonnassa? Onko hahmosi voittanut elämiä tai aseita pelaamassasi pelissä? Oletko oikeutettu ilmaiseen lomaan? Muista aina, että kukaan ei koskaan tarjoa mitään ilmaiseksi. Yllättävissä lahjoissa piilee ansa, useimmiten tietojenkalasteluhuijaus.
- LOPETA heti, jos peli tai ponnahdusikkuna kysyy syntymäaikaasi, osoitettasi ja luottokorttisi tietoja. Pyydä aikuiselta apua.
- Asenna ja suorita Intel Securityn ilmainen McAfee WebAdvisor. Tämä tietoturvatyökalu parantaa ihmeesti suojaustasi verkossa. Se lisää turvallisiin sivustoihin merkinnän ja varoittaa lapsia vaarallisista sivuista. Älä myöskään unohda suojata perheen kaikkia verkkoyhteyttä käyttäviä laitteita kattavalla tietoturvaratkaisulla.
Tiivistettynä: lasten on muistettava ajatella ennen kuin he napsauttavat. Kun asennat tietoturvaohjelmiston perheen laitteille, asenna samalla lastesi päähän verkkoturvallisuusmantra ”PYSÄHDY. AJATTELE. NAPSAUTA”. Selitä heille, kuinka tärkeitä heidän henkilökohtaiset tietonsa ovat ja kuinka tarkkaan heidän on suojattava niitä.
Turvallista elämää verkossa!
{"metadata":{"id":"ab8b9ca4-fa07-4fed-87cb-41cb6537120a","version":"1.0","ep":"ta","lang":"fi-fi","original-url":"https://blogs.mcafee.com/consumer/time-make-kids-aware-digital-fraud/","author":"Cybermum India","author-page":"https://blogs.mcafee.com/author/cybermum-india/","category":"Family Safety;Mobile Security","draft":"true","authordetail":"Anindita Mishra is Intel Security’s Cybermum in India. A Pune-based freelance writer, teacher and devoted mother of two- Anindita has always been a vocal advocate for issues tied to children's welfare and development. Like many Indian parents, Anindita wants to make sure that her children are safe wherever they go, in the real or virtual world. Her blogs are about internet safety and sharing her own experiences, insights and learnings to keep children and families safe online.","feedimageurl":"https://securingtomorrow.mcafee.com/wp-content/uploads/time-make-kids-aware-digital-fraud.jpg"}}
The post Olisiko aika kertoa lapsille digitaalisista petoksista? appeared first on McAfee Blogs.
Read more: Olisiko aika kertoa lapsille digitaalisista petoksista?